Ensirakkaus

Ensirakkauteni soitti juuri. Tukevassa humalassa, kuten asiaan kuuluu, sellaisen "mitä kuuluu Marja-Leena" -tyyppisen puhelun. Puhelun pääasiallisena sisältönä oli se, että mä olin hänen ensirakkautensa. Lisäksi hän pyysi anteeksi kaikkia menneitä pahuuksiaan ja kertoi muuttuneensa.

Mahtavia kliseitä, mutta kerrottuna äänellä, joka on ollut minulle rakkainta maailmassa, kaikesta huolimatta. Ja puhetta, jossa hän kertoo muistavansa mun isän, joka teki itsemurhan muutama vuosi sitten. En muista milloin viimeksi joku olisi sanonut pitäneensä mun isästä. Ei isästä ole tapana sillä tavalla puhua, mutta ensirakkauteni oli tosissaan. Täysin tosissaan. Se on melkein kuin isäni olisi vielä elossa ja viimeisiä vuosiaan paremmassa kunnossa. Itsehän muistan hänet ensisijaisesti viimeisistä vuosista, mikä on kurjaa ja surullista.

Ihana mekko ja kauniit sääret

Tänään olin niin nätti, etten voinut tulla kotiin. Soitin ystävälle ja päädyimme samaan kahvilapöytään tekemään töitä, ja jotain töiden tapaisia. Istuessani siellä tajusin olevani tosi tyytyväinen oloihini ja jäin sitten vain ihmettelemään, että olikohan se vain se ihana sokeri juuri syömästäni pullasta, vai noinko on, että olen tosi tyytyväinen elämääni ja sen suhteen tekemiini päätöksiin.

Rakastan kaikkea tänään.