Elän sellaista vuodenaikaa, jota olen aina pitänyt parempana kuin muita. Samaan aikaan on kuitenkin niin, että tämä on aika, jona uhkaan katkeroitua ihan mistä lie ja lisäksi itkettää joka päivä. Ei koko päivän, mutta joka päivä. En tiedä onko se estrogeeni, joka on todella vaarallista kamaa (mutta joka ei ole ennen tuottanut tällaista reaktiota) vai onko se kemiallinen epätasapaino vai voiko se olla jotain vakavampaa. Joka tapauksessa mun kuuluisi olla onnellisempi kuin nyt olen. En vaan tiedä miten sinne pääsee.
