Eilen ymmärsin, että ainakin kolme itkua on vielä itkemättä liittyen sellaiseen ihmiseen, jonka merkitystä itselleni olen erosta lähtien halunnut vähätellä. Elämä ja tunteet ovat kyllä ihmeen itsepintaisia, ei sille mitään mahda.

Lisäksi sanallistin itselleni ja ystävälle erään päätöksen, joka on käytännössä tehty jo aikaa sitten. Nyt en aio enää harmitella sitä. En laske heilastelun kierroksia ellei huvita, ja harvoin huvittaa. En laske heilastelun kierroksia siitäkään huolimatta, että se aiheuttaa pakkien saamista sellaisissakin tilanteissa, joissa en itsekään olisi kauhean kiinnostunut. Katson jutut loppuun. No, näillä mennään nyt sitten. Pää pystyssä kohti uusia pettymyksiä..